Lamentations 3

Profeetan valitus ja lohdutus

1Minä olen mies, joka olen nähnyt kurjuutta hänen vihastuksensa vitsan alla. 2Hän on ajanut ja kuljettanut minut pimeyteen eikä valkeuteen. 3Juuri minua vastaan hän on kääntänyt kätensä kaiken päivää. 4Hän on kalvanut lihani ja nahkani ja musertanut luuni. 5Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla. 6Hän on pannut minut asumaan pimeydessä kuin entisajan kuolleet. 7Hän on tehnyt muurin ympärilleni, niin etten pääse ulos. Hän on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin. 8Vaikka itken ja huudan apua, hän vaientaa rukoukseni. 9Hakatuista kivistä hän on tehnyt teilleni muurin ja mutkistanut polkuni. 10Vaaniva karhu hän on ollut minulle, piilossa väijyvä leijona. 11Hän on vienyt harhaan tieni, repinyt minut kappaleiksi ja tehnyt minut autioksi. 12Hän on jännittänyt jousensa ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi. 13Hän on ampunut munuaisiini viinensä lapset.
Viinen eli nuolikotelon lapset ovat nuolia.
14Minusta on tullut koko kansalleni naurun ja heidän jokapäiväisen pilkkalaulunsa aihe. 15Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua koiruoholla. 16Hän on murskannut hampaani soralla painaessaan minut alas tomuun. 17Sinä olet syössyt sieluni pois rauhasta, olen unohtanut, mitä on onni. 18Sanon: mennyt on voimani ja toivoni Herraan. 19Muista, kuinka kurja ja hylätty olen, minulle on juotettu koiruohoa ja myrkkyä. 20Sitä muistellessani sieluni vajoaa alas. 21Tämän panen sydämelleni, sen tähden odotan. 22Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut: 23se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa. 24Minun osani on Herra, sanoo sieluni. Sen tähden odotan häntä. 25Hyvä on Herra häntä odottaville, sielulle, joka häntä etsii. 26Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua. 27Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan. 28Istukoon hän yksin ja hiljaa, kun Herra on pannut sen hänen päällensä. 29Laskekoon suunsa tomuun – ehkä on toivoa. 30Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö, saakoon häväistystä kylliksi. 31Sillä Herra ei hylkää iankaikkisesti, 32vaan jos hän on saattanut murheelliseksi, hän osoittaa laupeutta suuressa armossaan. 33Sillä hän ei vaivaa sydämensä halusta eikä murehduta ihmislapsia. 34Kun jalkojen alle murskataan kaikki vangit maassa, 35kun väännetään miehen oikeus Korkeimman kasvojen edessä, 36kun ihmiselle tehdään vääryyttä hänen riita-asiassaan – eikö Herra näkisi sitä? 37Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, mitä Herra ei ole käskenyt? 38Korkeimman suusta lähtee paha ja hyvä. 39Miksi tuskittelee ihminen eläessään, tuskitelkoon mies syntiensä tähden? 40Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran luo. 41Kohottakaamme sydämemme ja kätemme Jumalan puoleen, joka on taivaassa. 42Me olimme luopuneet pois ja olleet kapinalliset. Sinä et ole antanut anteeksi. 43Sinä peitit itsesi vihaan, ajoit meitä takaa, surmasit etkä säälinyt. 44Sinä olet peittänyt itsesi pilvellä, niin ettei rukous pääse läpi. 45Tunkioksi ja hylkytavaraksi sinä olet meidät tehnyt kansakuntien joukossa. 46Kaikki vihamiehemme ovat avanneet suunsa meitä vastaan. 47Osaksemme ovat tulleet kauhu ja kuoppa, autius ja hävitys. 48Vesipurot juoksevat silmistäni tyttären, kansani, sortumisen tähden. 49Silmäni vuotaa lakkaamatta, taukoamatta, 50kunnes Herra katsoo ja näkee taivaasta. 51Silmäni tuottaa tuskaa sielulleni kaikkien kaupunkini tyttärien tähden. 52Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua ne, jotka ovat syyttä vihamiehiäni. 53He sulkivat kuoppaan elämäni ja heittivät päälleni kiviä. 54Vedet tulvivat pääni yli. Sanoin: olen hukassa. 55Minä huusin, Herra, syvältä kaivosta nimeäsi. 56Kuulit huutoni. Älä peitä korvaasi huudoltani äläkä huokaukseltani. 57Olit läsnä silloin, kun sinua huusin. Sanoit: "Älä pelkää." 58Sinä, Herra, ajoit sieluni asian ja lunastit henkeni. 59Olethan nähnyt, Herra, kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus. 60Olethan nähnyt kaiken heidän kostonsa ja kaikki heidän juonensa minua vastaan. 61Olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra ja kaikki heidän juonensa minua vastaan. 62Minun vastustajieni huulet ja heidän aikeensa ovat minua vastaan kaiken päivää. 63Istuivatpa he tai nousivat, katso: minä olen heille pilkkalauluna. 64Kosta heille, Herra, heidän kättensä teot. 65Anna heille pelko sydämeen, ja kohdatkoon heitä kirouksesi. 66Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät Herran taivaan alta.

Copyright information for FinSTLK2017